Toinen pöytäkangaspuilla kudottu huivi on valmis.
 |
| Tässä värit kohdillaan. En jaksanu säätää muissa sori |
Loimilanka on Drops Baby Alpaca Silk ja kude on Drops Alpaca. Mitään ongelmia kutomisessa ei ollut, kun vaan otti huomioon sen, että loimilanka jousti, joten sitä ei saanut kiristää äärimmilleen. Nämä langat ovat vähän ohuempia kuin edellisessä huivissa ja nyt tätä huivia paukutellessani tajusin, että ne oli liian ohuita pöytäkangaspuissani olevalle pirralle. Ja niin oli sen ekan huivinkin langat. Ihan käyttökelpoisia huivejahan niistä tuli, mutta se kudos ei ole sitä mitä palttinan pitäisi olla.
Tein havainnollistavan kuvan:
 |
| Vasemmalla tavoite, oikealla toteuma |
Loimen ja kuteen pitäisi muodostaa tuommonen säännöllinen ristikko, mutta mun huiveissa lopputulos ei ole säännöllinen, koska loimilangat kulkevat liian harvassa. Ratkaisu: paksummat langat tai tiheämpi pirta. Ajattelin kokeilla molempia. Täytyy ensin testata, minkä paksuista lankaa pirta vaatii ja katsoa sitten lähdenkö tekemään ihan kokonaista huivia sillä systeemillä. Tiheämmän pirran (tai useita pirtoja) hommaan jokatapauksessa, koska pääasiassa kiinnostaa ohuemmilla langoilla kutominen. Ainoa ongelma on se, että kangaspuissani pirta on kiinteä osa luhaa. Nyt kun tilaan irtonaisen pirran, sille täytyy nikkaroida sitten oma luha, mutta eiköhän se onnistu.
Tässähän ei muuta vikaa ole, muutakun se, että näistä mun huiveista on tullut kovin löysiä, koska oon halunnut jättä loimilankaa hieman näkyviin. Jos kutoisin ihan niinkun pitäisi kutoa, paukauttaisin kuteen kunnolla kiinni, eikä loimilankaa jäisi yhtään näkyviin. Semmonen huivikin on ihan toimiva tietysti, mutta itseä miellyttää kudoksissa juuri loimien ja kuteiden erilaiset väriyhdistelmät ja nätti tasainen palttinasidos, niin haluan saada homman toimimaan.
Oon huomannut, että mikään muu puuhastelu kuin kutominen ei nyt oikein tahdo kiinnostaa. Se on vähän harmi, koska mulla on keskeneräisiä neuletöitä ja kivoja lankoja, mutta ei mitään inspistä. Mutta sitä se on kun sekoaa johonkin projektiin, onhan tämä nähty. Ja oon niin kauan niistä sohloista haaveillu että ei se nyt oo mikään ihme, että en osaa ajatella mitään muuta. Ehtiihän sitä taas neuloa kun kutomiseen kyllästyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti