tiistai 11. huhtikuuta 2017

Nyt räjähti pää.

Gif täältä.

Huh huh. Nyt kyllä. Helvetin helvetti, ei saatana.

Selailin eilen Instagramia ja minähän tietysti seuraan sielä suurta joukkoa kaikenlaisia käsityöihmisiä ja -tahoja, ja etenkin useita neulontamaailman huipputyyppejä (Stephen West <3 <3 <3). Tuli sitten vastaan mielenkiintoisen näköinen projekti, joka tarkemmin tutkittuna osoittautui porukkahaasteeksi, jollaisia aika usein pistetään noissa neulontayhteisöissä liikkeelle. Tehdään siis yhdessä jotain samaa projektia, esimerkiksi juurikin Stephen Westillä on säännöllisesti Mystery Shawl Knit-Along, jossa neulotaan Stephenin ohjeella shaalia ilman tietoa siitä, miltä valmis lopputulos näyttää. Tai sitten opetellaan yhdessä (virtuaalisesti) uutta tekniikkaa, ja sellainen tämä uusi haaste onkin.

Tekniikka on nimeltään steek/steeking. En tiedä onko sanalle olemassa suomenkielistä vastinetta. Yritän tässä nyt selittää asian niinkun minä sen olen tajunnut:

Elikkäs. Varmaan kaikki neulojat ovat yhtä mieltä siitä, että oikean silmukan neulominen on nopeampaa kuin nurjan. Eli vaikkapa paidan kutominen on nopeampaa kuin neuletakin, koska paidan voi kutoa pyörönä (pelkkää oikeaa) ja neuletakki on kudottava tasona edestakaisin (oikea-nurja, koska se on avoin edestä). Tähän hommaan steeking on kehitetty avuksi. Se toimii niin, että jos lähdetään tekemään esimerkiksi juurikin neuletakkia, kudotaan se pyörönä ihan niinkuin tehtäisiin paita. Sitten pyöröputkulan etumuksesta katsotaan oikea kohta (keskikohta siis yleensä), ja kaksi pystyssä kulkevaa silmukkariviä vahvistetaan esimerkiksi virkkuukoukulla ja langalla noukkien. Sitten kun ne on valmiit, neule LEIKATAAN auki niiden välistä. Sitten putkula onkin neuletakki, tadaa.

Gif täältä.

Leikataan auki. Ei jumalauta. Tällä systeemillä voi toteuttaa myös kaula- ja hiha-aukot. Reunat toki sitten huolitellaan yleensä taittamalla ne nurjalle puolelle ja noukkimalla taitteesta uudet silmukat, joista jatketaan sitten resori, nappilista tai hiha, jos tarpeen. Silmukoiden vahvistamisen voi tehdä myös neulalla ja (ompelu)langalla, tai kaikkein kätevimmin ihan ompelukoneella! Wikipediassa kerrotaan, että tätä tekniikkaa suositaan etenkin Fair Isle-neuleissa, mikä on ihan järkeenkäyvää. Pikkutarkkaa kirjoneuletta on varmasti mukavampi päästellä täysiä pyörönä ja sitten vaan lopuksi leikata tarvittavat aukot työhön.


Ensimmäisenä tulee tietty mieleen, että eikö se  purkaannu. No ei se kuulemma purkaannu, sanoo internet. Lankalaadulla on kuitenkin merkitystä tässä hommassa. Sileät ja liukkaat langat kannattaa varmuuden vuoksi päristellä sillä ompelukoneella ennen leikkausta, kun taas hyvin karhea villalanka ei välttämättä tarvitse yhtään mitään vahvistusta, vaan pysyy kasassa leikattaessa ilmankin.


Semmosta. Ei lakkaa yllättämästä tämä käsityömaailma. Tai siis eihän tämä nyt silleen ollu mikään yllätys, että näin voi tehdä koska voihan näin tehdä ihan tuosta vain, mutta se oli yllätys, että se on ihan tämmönen virallinen tekniikka. Oon itsekkin hurauttanut ompelukoneella jotain liian suuria neuleita kapeammiksi ja vaan leikannut ylimääräiset pois, mutta onhan tämä nyt eri asia. Tämä on steeking-tekniikkaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti