lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kudottu on

Ensimmäinen tekele pöytäkangaspuilla on paukuteltu!Koko sohlojen hankkimisen pointtihan oli se, että halusin kutoa huiveja. Sellaista siis lähdin yrittämään, ihan heti kylmiltään ilman mitään testailuja. Alkuun googlailin kyllä ohjeita ja vinkkejä etenkin lankojen valintaan, sillä se mietitytti eniten. Näihin sitten päädyin: loimi oli Novita Cotton Soft, kude Novita Nordic Wool.

Puuvillaa suositeltiin aloittelijan loimeksi koska se ei veny (siis yhtä paljon kuin villa) ja se on suhteellisen sileää, joten se liikkuu hyvin (tosin merseroitu puuvilla saattaa olla jo liiankin liukasta). Kuteeksi halusin 100% villaa, koska se nyt vaan on parasta. DK-tiheys valikoitui ihan vain sen takia, että se on sopivan paksua ollakseen helposti käsiteltävää, mutta sopivan ohutta huiviin. Kangaspuissani on nro 20 pirta, ja nämä langat sopivat siihen hyvin. 

Sitten ruvettiin hommiin, elikkäs ensimmäisenä edessä oli loimen luominen. Se oli yllättävän helppoa ja nopeaakin hommaa. Katsoin mallia vanhasta loimesta, joka puilla oli ostettaessa. Tarkkana piti olla virheiden varalta, pari kertaa täytyi ottaa takapakkia kun olin vetänyt langan väärästä niidensilmästä. Itse loin loimen kangastukilta pirran ja niisien kautta loimitukille, mikä on käsittääkseni päinvastainen suunta kuin isojen kangaspuiden loimessa. En tiedä teinkö siinä virheen, mutta se tuntui järkevältä, kävi helposti ja toimi ongelmitta, joten ehkä suunnalla ei ole väliä. Tavoitteena oli 170 cm pituinen huivi. joten loimilangoista olin ajatellut 250 cm pitkiä. Leikkausvaiheessa tarkka mitta vähän katosi ja langoista tuli vaihtelevan mittaisia, joten ne olivat varmaan lähempänä 240 senttiä kun olin lyhentänyt ne saman pituisiksi. Valmis huivi on hieman vajaa 160 cm ja täysin käyttökelpoinen, mutta olisihan sen huolimattomuushävikin voinut välttää.

Loimet luotuna.

Yksin ei tarvinnut ahertaa.

Kutomisen aloitin purettavalla aloituslangalla, sitten sutkuttelin muutaman kerroksen mustalla loimilangalla ja sen jälkeen siirryin villalangalla kutomiseen. Olen aikaisemmin kutonut vain yhden maton, joten otteet olivat tietysti sitä sorttia; sukkula viriöön ja reipas luhan paukautus. Muutaman sentin kudottuani totesin, että aika tiivistä tavaraa pukkasi ja hieman hellempi luhan käyttö riittäisi näissä hommissa. Löysäsin vähän valmista kudosta ja jatkossa en enää lyönyt kudetta kiinni vaan tiivistin sen luhalla ilman voimankäyttöä. Jäljestä tuli parempaa ja loimilankakin jäi hieman näkyviin tällä taktiikalla. Niin sitten jatkettiin. Valmista tuli aika vauhdikkaasti, ehkä noin 10 cm tuntivauhdilla. Reunoihin tuli paikoin hieman epätasaisuutta, mutta se kuuluu asiaan ekassa huivissa. 



Sukkulanki tein pakastepitsalaatikosta aiva itte eikö oo hieno!

Kun huivi oli valmis, eli tässä tapauksessa loimilangan loppuessa avasin solmut ja otin työn puilta. Purin aloituslangan ja sidoin hapsut. Huivin alkupäähän tuli hieman painaumia loimilangan solmuista, jatkossa täytyy laittaa väliin kangasta tai pahvia suojaksi.



Vajaaseen 160 cm mittaiseen, 23,5 cm leveään huiviin kului noin 160 g kudelankaa. Loimilankaa kului 50 x 250 cm.

Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Kivan näköinen ja yllättävän siisti siitä tuli, ja on varmasti lämmin. Seuraavaksi aion kokeilla ohuempia lankoja ja ehkä jopa villa- tai villasekoitelankaa loimeksi. Myös pellavalanka kiinnostaa ja huivien lisäksi suunnitelmissa on tehdä kangasta, josta voisi väsätä esimerkiksi kasseja ja tyynynpäällisiä. Sohlopsykoosi on nyt päällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti