Reilu vuorokausi ehti vierähtää ja puikoilla on uusi tekele Katia-langasta. Tällaista tällä kertaa:
Herringbone-neuleella toteutettu tuubihuivi siinä, vielä vähän keskeneräisenä. Aivan sairaan hyvännäköistä jälkeä! Herringbonea täytyy ruveta käyttämään enemmänkin. Olen joskus kokeillut sitä tasona ja muistaakseni se oli aika työlästä nurjalla puolella, mutta näin pyörönä sitä oli tosi näppärä tehdä.
Mutta, kaikesta huolimatta- purkuun menee tämäkin. Vaikka luulin ottavani silmukkamäärää laskiessani huomioon sen, että tuota kalanruotoa tulee kudottua aika tiukasti eikä se juurikaan veny, huivista tuli ihan liian lyhyt. Sen pitäisi siis yltää kaksi kertaa kaulan ympäri mutta siitä ei ole toivoakaan ja yksinkertaiseksi tuubiksi se on liian pitkä. Se myös aivan tajuttoman paksu ja jäykkä ja olisi ollut vaikea käännellä se kaulan ympärille, vaikka pituus olisikin riittänyt. Kalanruotoneuletta olisi mun kokemuksen perusteella hyvä neuloa hieman "liian isoilla" puikoilla niin se on vähän notkeampaa. Tässä työssä mulla oli 9-10 mm lanka ja 10 mm puikot koska isompia en omista ja huivista tulikin sitten kankea niskatuki. Tästä kaikesta viisastuneena taidan kokeilla seuraavaksi tuosta langasta vaikka lapasia tai jotain töppösiä. Huivit ei nyt tunnu onnistuvan, otetaan sitten riski sen parillisuusongelman suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti