sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Nolottaa

....nimittäin aion nyt esitellä rumimman jutun, mitä kukaan on keramiikan saralla ehkä koskaan ikinä milloinkaan saanut aikaiseksi, eli oman lankakulhoni. 
TA-daaaaaaaaeihelvetti....


Juuh semmosta.

Tämä on nyt taas sitä osastoa, että tekijän voisi olettaa olevan esim. lapsi. Puolustaudun sillä, että kurssilla ei saanut varsinaista opetusta vaan touhu oli hyvin omatoimista ja minähän täysin kokemattomana sitten olin vähän pihalla. Tämä on jälleen osoitus siitä, että vaikka joku käsillätekemisen osa-alue olisikin hanskassa, ei välttämättä kaikilla materiaaleilla ainakaan ensiyrittämällä ja ilman opastusta saavuta onnistunutta lopputulosta. Tosin, pakko on myöntää, että kun olen päässyt alun pettymyksestä ja inhon tunteesta yli, alan ehkä jopa tuntemaan jotain outoa kiintymystä tuota kippoa kohtaan. Onhan se sentään ensimmäiseni. Aloitettuani hankalimmasta, tein kurssilla toki kaikenlaista muutakin, mutta ne ovat vielä vaiheessa.

Ulkonäköä tärkeämpänä voidaan kuitenkin pitää toimivuutta. Kyseisen kulhon tehtävä on lankakerän(/kerien) aloillaan pitäminen kutoessa. Olen testaillut sitä kissalapasia kutoessani ja kyllähän se toimii. Tässä mun kipossa tosin täytyy huomioida se, että kulho on oikeassa kulmassa langan vetosuuntaan nähden, muuten lanka voi lipsahtaa kolostaan. Pieni suunnitteluvirhe siis, muuten kaikki ok. 


Kiva aspekti on myös se, että kun pitää tauon, työn voi laittaa kulhoon ja nostaa koko setin johonkin sivuun. Se ei tietysti onnistu kovin isolla työllä, mutta eipä mun kulhoon ihan älyttömän kokoinen lankavyyhti edes sovi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti