torstai 8. elokuuta 2013

Ei mulla vieläkään ole kunnon kuvia siitä pitsihihattimesta, mutta tässä jotain:




Malli on Lacy Shrug ja lanka Novitan Tuomas-sukkalanka. Kivahan siitä tuli, mutta tuo lanka on aika paksua ja niinpä nyt haluttaisikin tehdä toinen ohuemmasta langasta... hullua, tiedän. Ostin sitäpaitsi Tapion Kaupasta viimeksi Dropsin Lace-lankaa ja olen kyllä ajatellut tehdä siitä jonkun jättikokoisen pitsishaalin. Uusi ikuisuusprojekti siis.


Tein tuossa muuten piponkin. Kirkkaansininen Red Heart-lanka on tuijotellut hyllyssä jo pitkään, mutta en ole keksinyt mitä siitä tekisi, se on itselleni vähän liian rohkea sävy. No kaverin syntymäpäivät oli tulossa ja ajattelin että hänellehän tuollainen sininen voisi passata ja niin DRIPS-pipo syntyi muutamassa tunnissa:


Siitä lähtikin innostus tehdä pipo tai kymmenen itsellekin. Ensimmäisenä puikoille hyppäsi Graham, kivannäköinen ja simppeli peruspipo 7 Veljeksestä. 



Se valmistui parissa päivässä ja noh, mitä siitä nyt sanoisi. Se laukaisi pipoangstin. Minähän siis vihaan pipojen kutomista, koska mikään pipo ei ikinä sovi mulle. Pääni on pieni ja mulla ei ole tavaraivoa, mikä aiheuttaa sen, että kaikki pipot ovat liian isoja/pitkiä ja ne eivät pysy paikoillaan, koska niskani on suora luiska jota pitkin ne kimpoavat lentoon. Välillä jaksan yrittää, koska pipoja olisi kiva kutoa, mutta mikään pipo ei ikinä ole oikean kokoinen ja mallinen. Niinkuin tämä Graham nyt esimerkiksi. Kunnon pömpeli päässä. Olisin voinut tietenkin tehdä siitä lyhyemmän, mutta olen huomannut, että jos poikkean pipo-ohjeesta, se pahentaa tilannetta entisestään.

Näistä vastoinkäymisistä huolimatta nyt on jotenkin kumman sisukas olo ja aion ehkä kokeilla heti perään sutkuttaa jonkun toisen pipon. Kyllähän pipoja Ravelryssa riittää, siitä vain yksi kerrallaan testaamaan.

Tein tuon Graham-pipon uusilla Dropsin vaihtopääpuikoillani ja ne osoittautuivat superkivoiksi! Eniten puikoissa huoletti se kärjen ja kaapelin yhtymäkohta, että jääkö siihen sauma johon lanka tarttuu. Kaapelien mukana tuli pieni työkalu, jolla liitoksen tiukkaaminen ja myös avaaminen onnistuu kätevästi. Tarkasteluni perusteella puikot eivät ole aivan identtisiä, koska toisissa liitos oli täysin sileä, mutta toisissa saumakohtaan jäi pieni pykälä. Kaikkia eri puikkokokoja en ole vielä kokeillut käytössä, mutta näissä muutamissa testaamissa tuo saumakohta ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Puiset puikot ovat myös sopivan sileät ja liukkaat verrattuna esimerkiksi bambuun, joka on aina tuntunut mielestäni hieman jarruttavan langan liukumista.  

Olen oikein tyytyväinen, että pitkän jahkaamisen päätteeksi sain puikkosetit hommattua. Ostin siis sekä pyöröpuikko- että sukkapuikkosetit ja lisäksi vielä parit suuremmat puikkokoot, jotka seteistä puuttuivat, sekä parit varakaapelit. Myin lähes kaikki vanhat puikkoni pois kirpparilla, niin eivät jääneet käyttämättöminä pyörimään nurkkiin. Virkkuukoukkuja en (vielä) raaskinut uusia, kun niiden käyttö on sen verran vähäistä. Kunhan seuraava virkkausprojekti löytyy, niin varmaan alkaa kutittelemaan ajatus uusista koukuistakin...


---Edit. Tulikohan nyt varmasti käytettyä pipo-sanaa tarpeeksi monta kertaa?


                                                                                                             pipo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti