Matonkudekassi on nyt tämän näköinen:

Kuten tarkkasilmäisimmät varmasti huomaavat, laukku ei ole samannäköinen kun aiemmassa kuvassa. Niin. Se johtuu tietenkin siitä, että kun laukku oli lähes valmis, katsoin sitä ja totesin, että en tykkää. Ihan paska. Vihaan keltaista. Ruma ku mikä. Ja niin sitten purin keltaisen kuteen pois, jälleen kerran pöläyttäen olohuoneen täyteen keltaista moskaa. Edelliset olinkin ehtinyt sopivasti jo siivota. 

Tämä on ihan normaali kuvio. Lähes jokainen työ tulee purettua vähintään kerran, joko kokonaan tai osittain. Niin se vaan menee. Harvemmin seuraan mitään ohjetta täysin orjallisesti vaan teen usein pienempiä tai suurempia muutoksia (tai vaan vedän hatusta koko työn) ja toivottu lopputulos saattaa vaatia muutamankin yrityksen. Parempihan niistä on tehdä mieluisia, niin tulee sitten varmasti käytetyksi.

Nyt on sitäpaitsi hyvä syy viettää seuraavat pari päivää tiiviisti sohvalla käsitöiden kanssa (niinku muka tekisin joskus jotain muuta):

Kolmisen tuntia surruutettiin jalkaparkaa. Auuu/jeee!